Kuulumisia

Kevät on lähtenyt mukavasti käyntiin, ja edennytkin jo aika pitkälle. Mitään ihmeellistä ei kuitenkaan tämän näinkin pitkän postausvälin aikana ole tapahtunut, siksi emme olekaan kirjoitelleet. Ainoastaan noita perustemppuja, kaukokäskyjä, kärsivällisyysharjoitteita ja takapihan agilityrataa ollaan treenailtu. Minä olen lisäksi sairastellut, joten se kruunasi tämän pitkän, mutta vahingossa syntyneen tauon.

Eilen leikimme pihalla ja treenasimme taas sitä agilityä kotitekoisella radallamme. Lenkin aika alkoi pikkuhiljaa lähestyä, joten käytiin aivan talomme lähiympäristössä sijaitsevassa metsässä. Puita oli kaadettu niin paljon, että kulku kävi hieman hankalaksi, mutta päämääräämme lopulta päästiin. Eli kiipesimme suurelle kivelle, tai minimaaliselle kalliolle, tähystelemään maisemia. Essi istahti reunalle ja jäi katselemaan metsikköä rapsutusten kera, eikä takapuolella huriseva moottoritie tuntunut haittaavan.

Jatkoimme ”patikointia” ja Essi löysi tiensä suuren kiven koloon. Odotellessa sen haistelutuokion päättymistä kolossa oli aikaa itsekin vähän kiipeillä kivillä, jota Essikin tykkäsi tehdä, mutta innostuikin enemmän näistä koloista ja muista hajuista.

Matka jatkui ja palasimme hakatulta alueelta takaisin metsän siimeksiin. Polku johti alas, kotiin päin, ja Essi päätti mennä sen hirveällä vauhdilla ja kiireellä nähdessään mustarastaan. Vaikka niitä hyppelehtii meidän takapihallammekin päivittäin, Essi innostui siitä niin, että kiskoi minua koko ajan sinne suuntaan, missä mustarastas oli ollut. Se kuitenkin oli jo lehahtanut lentoon, mutta Essi varmaan luuli näkevänsä sen taas uudelleen.

Kai huomasitte uuden ulkoasun? Mitäs tykkäätte? Entä miten tämä postaus mielestänne onnistui?

Pitkästä aikaa taas

Nyt sitten ollaan Essin kanssa kerätty hieman aikaa ja inspiraatiota blogiimme. Kauan on siitä, kun vielä olemme päässeet yhdessä jakamaan toilailujamme…
Tällä välillä on ehtinyt tapahtua kaikenlaista, sekä bloginkin suhteen että ilman. Päätimme nyt tässä yhdessä hieman muistella ja kertailla tapahtunutta postauksen muodossa.

Hiihto-/talviloma sujahtikin nopeasti jo jokin aika sitten. Silloin Essi pääsi nauttimaan kaikkien perheenjäsenten läsnäolosta ja huolenpidosta täysin rinnoin. Kylmä ilma ei jää- ja lumikerroksineen haitannut menoa yhtään.

Kävimme lähes koko poppoon kanssa Sipoon Korvessa metsäretkellä nauttimassa luonnosta ja lomapäivistä. Essi pääsi haistelemaan tuiki tuntemattomia tuoksuja, ja tutkimaan metsän syvyyksiä ja erilaisten eläinten jalanjälkiä. Aika vierähti siellä ollessa nopeasti, vaikka kaikista näyttävimmät kohteet jäivätkin näkemättä. Niitä olisimme voineet löytää kauempaa, toiselta puolelta. Joka tapauksessa metsässä oli mukavaa viettää aikaa eväiden kera. Sitä paitsi siellä, missä päin me suunnistimme, oli myös todella kaunista ja hyvät nähtävyydet, eikä ketään harmittanut jälkeenpäin ollenkaan. Ehkä seuraavalla kerralla voisi etsiä niitä tippukiviluolia yms.

Helmikuun viimeisenä sunnuntaina oli aihetta juhlaan, sillä Essi täytti silloin vuosia. Kaksi vuotta tuli 23.2.2014 viimeinkin täyteen. Vaikea uskoa, että tuo meidän karvakuonomme on joskus ollut vain päivän, tai edes kuukauden ikäinen pikku veijari. Tuntuu että päivästä, jolloin Essi ensimmäisen kerran astui sisään taloomme, olisi vain vähän aikaa.

Kahden vuoden aikana Essi on ehtinyt kasvaa ja kehittyä huimasti. Temppuvarastoakin ollaan koetettu laajentaa entisestään ja käyttäytymistä kohentaa. Itse asiassa molemmissa ollaan onnistuttu ihan suhteellisen hyvin, vaikka kehitettävää yhä löytyykin…

Essi varmasti järkyttyi siitä, miten pienimuotoisesti sen synttäreitä muistettiin. Bileitä ei valitettavasti järjestetty, vaan muistimme Essiä ihan vain kotioloissa perheen kesken. Lahjaan, korttiin sekä runoon ei auttanut muu kuin tyytyä. Oikeastaan pieni lelu olikin ihan mukava yllätys, ja se on ollut aika kovassa käytössä. Rikki se ei sentään – ihme kyllä – ole ainakaan vielä mennyt. Yleensä Essi saa lelunsa rikki heti viikon sisään, toisinaan siihen menee vain päivä tai jopa alle sen. Kortistakin oli Essi varmasti kiitollinen, sekä runostaan, vaikkei ehkä sitä niin selvästi osaisi ilmaista.

Katseet voi oikeastaan kääntää pois hyisestä talvesta ja siirtää tulevaan kevääseen. Ilma on viimeinkin lämmennyt auringon paistamisen avituksella. Essistäkin kevään tulo on varmasti mukava yllätys. Nyt ei takkiakaan tarvitse käyttää, kuka nyt niin nolo haluaisi olla. Vaikka eihän sitä tiedä, jos suuri lumimyrsky saapuisikin, ja lumitöihin saisi - tai oikeastaan joutuisi ryhtymään.

Lumen alta paljastuva nurmikko houkuttelee Essin lisäksi monia muitakin pihalle leikkimään. Vielä täytyy kuitenkin olla tarkkana, sillä tassujen anturoihin päätyy yllättävän paljon likaa ja kuraa. Essiltä siisteys jää toisinaan huomiotta, jos nyt vain tekee mieli mennä möyrimään ties minne…

Blogi puolestaan on saanut uutta tuulta purjeisiin. Sain innostusta uuden ulkoasun väsäämiseen (mitäs pidätte?) ja minulle tuli samalla jonkin sortin pakkomielle kirjoittaa myös kuulumisia ja ajankohtaisimpia tapahtumia.

Tavoitteenani olisi kirjoitella tänne hieman pitempiä postauksia ja jättää kuvat vähän vähemmälle. Olisi mukava saada mielipiteitänne; onnistuinko nyt ensimmäisellä kerralla tavoitteessani? Muu palaute on myös tervetullutta. :) Lisäksi toiveita ja ideoita saa ehdotella meille, otamme ne iloisesti vastaan. Toiseksi tavoitteekseni asetin aktiivisuuden. En niinkään jokapäiväkymmenenpostausta–aktiivisuutta, vaan Essin kanssa pyrittäisiin kirjoittamaan tänne joka kuukausi. Eli pitkiä, laadukkaita postauksia hieman vähemmän, kuin jossakin tapauksessa lyhyitä, huonoja postauksia joka viikko.

Hiljaista on...

Lähiaikoina on ollut hieman hiljaista, eikä meistä ole oikein mitään kuulunut. Olemme kovin pahoillamme, mutta kiirettä on tupannut tulemaan vähän liiakseenkin. Eli voisi sanoa, että pidämme tässä pientä taukoa, tai ainakin jatkamme tällaista hiljaiseloa jonkin aikaa. Tavoitteenamme on päästä kirjoittelemaan hieman useammin, katsotaan nyt miten onnistuu.

Vaikka lupasin parantaa tapojani, että pysyisin aktiivisena, ei lupaukseni kestänyt kuin hetken verran. Nyt sitten pidämme taukoa, jonka aikana yritän saada innostusta palailemaan. Inspiraatiokin on ollut hieman hukassa, toivottavasti saan sitäkin kerättyä.

Kurkin kuitenkin viikottain tänne blogin puolelle, jos vaikka joku jättää jotakin viestiä, joihin mahdollisesti saan tilaisuuden vastata. Eli täysin toimettomina ei koko ajan olla. ;)

Toivotaan, että tämä tauko kestää vain hetken, ja että innostus ja inspiraatio todellakin palaisivat. En kuitenkaan lupaile vielä yhtään mitään, muistaen nämä aiemmat kerrat... :D