Luonto herää

Toukokuu lähestyy päätä huimaavaa vauhtia ja pian se huhtikuukin on jo takana päin. Säät ovat olleet todella ihanteellisia viime päivinä, tänäänkin oli kuuma pelkällä t-paidalla. Kevään tulo näkyy muuallakin kuin mielialassa ja lämpötiloissa, nimittäin luonto alkaa pikku hiljaa heräilemään kunnolla. Puissa näkyy jo paljon hiirenkorvia (ja norkkoja), eikä varmaan mene kauaa, kunnes ne puhkeavat kunnon lehdiksi. Myös ruoho on saanut vehreämpää sävyä ja niin leskenlehtiä kuin valkovuokkoja näkyy siellä täällä. Muurahaisiin, kärpäsiin ja kimalaisiin on tullut törmättyä jo useampaankin otteeseen.

 

Lähtiessämme Essin kanssa lenkille, kaduin sitä, etten ottanutkaan puhelintani mukaan. Kaikialla oli niin ihanan vehreää, että minun oli aivan pakko saada räpsittyä "muutama" kuva. No, lähdin sitten kipinkapin hakemaan puhelintani - Essi hieman hämmentyneenä perässäni sellaisesta edestakaisin ravaamisesta. Mielestäni lähes kaikki ottamani kuvat, täysin epäonnistuneita mukaan laskematta, onnistuivat ihan kelvollisesti :)
Alemmista kuvista huomaa, että Essi rakastaa kiville kiipeilyä ja niillä istuskelua ja tähystelyä, se on varmaan sen lempipuuhaa metsässä :D

Tuntuu kyllä vähän hassulta ajatella, että ihan vähän yli kuukauden päästä on jo koulumme kevätjuhla ja kesäloma alkaa! Sitten Essi pääsee nauttimaan lähes koko perheen läsnäolosta. Niin, ja tuli sitä taas varattua mökki keskikesälle, vähän niin kuin kerroin tässä postauksessa...

Kommenttejanne olisi mukava kuulla, ja laita ihmeessä rasti alapuolelle, jos luit tai edes katsoit kuvat!

Kuulumisia

Kevät on lähtenyt mukavasti käyntiin, ja edennytkin jo aika pitkälle. Mitään ihmeellistä ei kuitenkaan tämän näinkin pitkän postausvälin aikana ole tapahtunut, siksi emme olekaan kirjoitelleet. Ainoastaan noita perustemppuja, kaukokäskyjä, kärsivällisyysharjoitteita ja takapihan agilityrataa ollaan treenailtu. Minä olen lisäksi sairastellut, joten se kruunasi tämän pitkän, mutta vahingossa syntyneen tauon.

Eilen leikimme pihalla ja treenasimme taas sitä agilityä kotitekoisella radallamme. Lenkin aika alkoi pikkuhiljaa lähestyä, joten käytiin aivan talomme lähiympäristössä sijaitsevassa metsässä. Puita oli kaadettu niin paljon, että kulku kävi hieman hankalaksi, mutta päämääräämme lopulta päästiin. Eli kiipesimme suurelle kivelle, tai minimaaliselle kalliolle, tähystelemään maisemia. Essi istahti reunalle ja jäi katselemaan metsikköä rapsutusten kera, eikä takapuolella huriseva moottoritie tuntunut haittaavan.

Jatkoimme ”patikointia” ja Essi löysi tiensä suuren kiven koloon. Odotellessa sen haistelutuokion päättymistä kolossa oli aikaa itsekin vähän kiipeillä kivillä, jota Essikin tykkäsi tehdä, mutta innostuikin enemmän näistä koloista ja muista hajuista.

Matka jatkui ja palasimme hakatulta alueelta takaisin metsän siimeksiin. Polku johti alas, kotiin päin, ja Essi päätti mennä sen hirveällä vauhdilla ja kiireellä nähdessään mustarastaan. Vaikka niitä hyppelehtii meidän takapihallammekin päivittäin, Essi innostui siitä niin, että kiskoi minua koko ajan sinne suuntaan, missä mustarastas oli ollut. Se kuitenkin oli jo lehahtanut lentoon, mutta Essi varmaan luuli näkevänsä sen taas uudelleen.

Kai huomasitte uuden ulkoasun? Mitäs tykkäätte? Entä miten tämä postaus mielestänne onnistui?