Kuulumisia

Kevät on lähtenyt mukavasti käyntiin, ja edennytkin jo aika pitkälle. Mitään ihmeellistä ei kuitenkaan tämän näinkin pitkän postausvälin aikana ole tapahtunut, siksi emme olekaan kirjoitelleet. Ainoastaan noita perustemppuja, kaukokäskyjä, kärsivällisyysharjoitteita ja takapihan agilityrataa ollaan treenailtu. Minä olen lisäksi sairastellut, joten se kruunasi tämän pitkän, mutta vahingossa syntyneen tauon.

Eilen leikimme pihalla ja treenasimme taas sitä agilityä kotitekoisella radallamme. Lenkin aika alkoi pikkuhiljaa lähestyä, joten käytiin aivan talomme lähiympäristössä sijaitsevassa metsässä. Puita oli kaadettu niin paljon, että kulku kävi hieman hankalaksi, mutta päämääräämme lopulta päästiin. Eli kiipesimme suurelle kivelle, tai minimaaliselle kalliolle, tähystelemään maisemia. Essi istahti reunalle ja jäi katselemaan metsikköä rapsutusten kera, eikä takapuolella huriseva moottoritie tuntunut haittaavan.

Jatkoimme ”patikointia” ja Essi löysi tiensä suuren kiven koloon. Odotellessa sen haistelutuokion päättymistä kolossa oli aikaa itsekin vähän kiipeillä kivillä, jota Essikin tykkäsi tehdä, mutta innostuikin enemmän näistä koloista ja muista hajuista.

Matka jatkui ja palasimme hakatulta alueelta takaisin metsän siimeksiin. Polku johti alas, kotiin päin, ja Essi päätti mennä sen hirveällä vauhdilla ja kiireellä nähdessään mustarastaan. Vaikka niitä hyppelehtii meidän takapihallammekin päivittäin, Essi innostui siitä niin, että kiskoi minua koko ajan sinne suuntaan, missä mustarastas oli ollut. Se kuitenkin oli jo lehahtanut lentoon, mutta Essi varmaan luuli näkevänsä sen taas uudelleen.

Kai huomasitte uuden ulkoasun? Mitäs tykkäätte? Entä miten tämä postaus mielestänne onnistui?